Kevättä rinnassa!

Kevät tuo kaukainen haave, valo tunnelin päässä, usvainen onnellisuus ja aistien lämmittäjä on vihdoinkin täällä! Toisin sanoen: lääkkeet on kaivettu kaapin perältä käden ulottuville, aamulla pitkään nukkuminen on valon vuoksi mahdotonta, koiran kakkaa on joka askeleen alla, katujen kivipölyä löytyy kengistä sieraimiin sekä vaatetus on aina pielessä (joko hien virtaus luo jo pienen tulvan muiden kevät tulviemme rinnalle tai paleltaa kuin Mount Everestin Base Campissa).

Silti, kevät luo toivoa kesästä ja kesään liittyy paljon ihania asioita kuten loma, festarit, mökkilöhöily sekä valoisat yöt. Itseasiassa Soffi löysi oman äitimuorinsa pihalta kevään ensimmäisen merkin: Pörriäisen pöhnässä. Tämä pörriäinen oli niin maistissa, että kultaisen siitepölyn peittämänä keikahteli kukasta toiseen.

 

 



Yksi varma merkki keväästä sekä lähestyvästä kesästä on myös vaalenevat illat. Nykyään ei pelota kävellä Espoon pimeitä kujia, kun aurinko valaisee vielä töidenkin jälkeen. Vantaan pienet ja kiemuraiset kinttupolut nyt ovat joka tapauksessa hurjia sekä synkkiä oli päivä taikka yö.

 

Lopuksi keväisin terveisin:

Lyyti ei millään "anteeks nyt vaan" ehdi päivittämään blogiamme, sillä hän on jäänyt nalkkiin Criminal Mindsin jännittäviin tarinoihin. Adoptoitu Henna kertoo terveisiksi koko maailmalle, että Pepsi Max on aika hyvää.

Ja tällästen kanssa Soffi viettää sitten kaikki iltansa. Että ihanaa iltaa vaan kaikille sitte sinnekkin!

Kaksi kämppistä ja koira

Tämä blogi on omistettu niille, joiden elämää värittää suola, sokeri sekä ripaus chiliä. Kaikki alkoi eräästä tammikuun illasta. Tänä pimeänä pakkasiltana sisarukset huomasivat asuvansa jälleen saman katon alla. Lapsuusvuosien perhe-elämä oli vaihtunut sosiaaliseen kommuuniin.

Rauhallinen kolmio löytyy Espoon nukkuvasta ja idyllisestä uudislähiöstä. Pieni asuntomme toimii nyt sosiaalisena keskuksena, kommuunina, jonka vieraslista on pitkä sekä värikäs. Kolmantena vierailevana tähtenä on usein pikkuinen Jack Russel nimeltään Manta. Tämä karvapossu on usein pippaloiden ilopilleri sekä väsyneiden aamujen kainalokaveri. Vahtikoirana Manta on hieman turhan tarkka, sillä hänen mielestään vahdittavia ovat roska-autot, postimiehet, telkkarin eläinohjelmat sekä varsinkin villinä ja vapaina kasvavat puput.


Pieni matala majamme on aina avoinna perheelle, ystäville sekä tuttaville. Usein levitettävät vierassohvat ovat kovassa käytössä ja kahvinkeitin pörisee täysillä. Iltasin syttyvät kynttilät ja tunnelmaa kohottaa Lyytin tietokoneen syövereistä löytyvät sävelet.


Nyt jatkamme lauantaista alkuiltaa murhaajia jahdaten (television kautta tietenkin). Terveiset sitä ennen lähettävät kuitenkin myös naapuri soffalla auringossa uinuvat Lyyti ja Manta.